Takaisin ruotuun?!

Iiks, kolmen viikon salitauon jälkeen on aika ryhtyä taas tuumasta toimeen! Liikunnasta on tosin huolehdittu salitauonkin aikana, kun muutto hoidettiin hellun kanssa kaksin - kolmesta eri osoitteesta roudattiin kamat yhteen osoitteeseen neljänteen kerrokseen ilman hissin avustusta asiassa. Nyt on siis lyöty hynttyitä yhteen kaikkiaan noin 17 000 porrasaskelman edestä. JA PEPPU KIITTÄÄ!!

On laadittu suunnitelma. Tunnintarkka päiväsuunnitelma, jos ihan tarkkoja ollaan:

7:00 herätys ja aamiainen
9:00 sali
11:00 ruoka (kyllä, ruoka-ajat merkataan myös kalenteriin, varsinkin mun tapauksessa...)
12:00 koiralenkki
14:00 ruoka
15:00 koulutehtäviä / koulu
17:00 ruoka
21:00 koti, iltapala

Ja noilla suunnilleen jos suunnistais nämä arjen askareet läpi niin saataisiin joku roti tähän touhuun! Kuten aiemminkin oon todennut, rutiinit auttaa mua a) muistamaan syömisen ja b) ehtimään reenille kaiken muun elämän virrassa. Kuulostaahan tuo tietysti tosi tylsältä, mutta eihän nuo kiveen hakattuja ole. Tuo suunnitelma auttaa mua ehtimään tekemään kaikki mitä pitää, kun muuten jään vaan haaveilemaan, ihmettelemään ja rapsuttelemaan koiria, takapuoltani tai muuten vaan istuskelemaan. Kokeilen nyt aamutreeniä, ettei siinä käy niin että treeni jäisi väliin kun illalla koulun jälkeen olisi se ainoa aika jolloin pääsisin salille, mutten enää viitsisi lähteä. Iltatreeni ei muutenkaan oikein sovi mulle, kun siellä sitten väsyneenä helposti alkaa ketuttaa, tai vaan väsymään, miettimään kaikkea muuta kuten päivän tapahtumia tai tulevan päivän tehtävälistaa. Haluan myös varmistaa, että saan tehtyä kaikki koulutehtävät ja kotitehtävät ajoissa ilman, että ne kaikki kasaantuu.

Rutiineista puheen ollen, näistä mun rutiinit koostuu. Se sisältää paljon puntarointia, paljon suuria ruokavarantoja ja isoja annoksia! Tai siis, mun mittakaavassa, muistetaan taas että oon aina ollut tosi huono syömään!

Ensin punitaan riisi ja laitetaan kiehumaan!

Riisin löytää siitä huushollin isoimmasta ämpäristä. Siihen mahtuu n. 10kg riisiä kerralla, siis todella kätevää! 

Puuro löytyy toiseksi suurimmasta ämpäristä! 

Pakastemarjat on pop aamupuuron kanssa! 

No sitten on kasvisten vuoro. Laiska kun oon, syön yleensä pussitettuja. Ja pakastettuja.  Kahden kämpän väliä kun on tähän asti kuljettu, niin tuoreet säilyy huonommin ja joutuu helpommin roskikseen jos niitä ostelee. 

Annoksen lastaamista, kanat messiin, riisit vain puuttuu! 

Valmista riisiä. Ihan siltä varalta vaan jos joku ei tiiä miltä riisiannos näyttää! Thihhii! No tältä näyttää minun yhen päivän riisiannokset yhes koos! :)

Pari salikertaa on jo takana, ja onpa vain kivaa taas olla kiduttamassa ommaa kroppaa! Hellun kanssa koitetaan nyt järjestellä niin, että päästään yhtä aikaa salille. Silloin minäki saan apuja ja vinkkejä silloin kun tarvin, eikä tarvi kotiin asti ootella että pääsee kyselemään miten joku mennee. Sain uuden treeniohjelman "joululahjaksi" ja nyt puhaltaa uudet tuulet kertakaikkiaan! Oon ihan super innoissani tästä, on nimittäin viisjakoista luvassa, paljon taka-osastoa, jalkoja ja olkapäitä. Kolme jalkapäivää takaa varmaan aika hyvää settiä sinne puolelle, enkä malttais odottaa mitä siellä sitten saa aikaan! Jääkäähän kanavalle, luvassa varmaan kohtapuoliin jotain kuntokartoitusta kuvien kera, jotta saadaan jotain kuvaa sitten kesällä siitä, miten mielettömän suuria tuloksia tällä rääkkireenillä saadaan! Okei, okei. Maltti on valttia ja niin edelleen... Mutta joskus sitä ei jaksaisi olla maltikas ja ottaa rauhassa.

Mähän aina sanon, että hitaasti hyvä tulee, ja että kehitys tulee itsekseen, omaan tahtiin, siinä sivussa, ja että tärkeintä on nauttia treenistä ja siitä olosta mikä tulee kun syö oikein ja käy kiusaamassa lihaksia keskitetysti, tietoisesti ja oikein. Ja niin sanon nytkin. Silti minusta on hyvä, että on innostunut, kokee niitä innostumisen tunteita, jotka kohottavat motivaatiota ja auttavat jaksamaan. Mä olen vähän sellainen nollasta sataan- tyyppi, joka innostuu tosi kovaa tosi helposti. Teen sen myös ihan tieten tahtoen, sillä positiivinen ajattelu on minun mielestäni tärkeä osa elämää, ja auttaa jaksamaan - olipa kyse sitten treenaamisesta, koulusta tai muuten vain elämästä. Siksi on joskus ihan ookoo innostua myös treenistä, ja haaveilla tuloksista. Joskus on hauska ajatella, että puolen vuoden päästä tulokset on päätähuimaavia, ja miksei ne olisikin! Kovalla työllä saa aikaan kehitystä, ja tähän mennessä olen lähinnä vain yllättynyt niistä tuloksista, mitä olen saanut jo aikaan.

Tähän uskon vakaasti, ja tähän vetoan tässä postauksessakin! :)
Vapaa suomennokseni: "Positiivinen ajattelija näkee mahdollisuuksia ja saavuttaa mahdottomuuksia." 

Päämääriä on hyvä olla olemassa. Mä oon ohittanut jo kaikki mahdolliset päämääräni jotka olen itselleni asettanut. Etenkin alussa, kaiken alussa kun opettelin uutta elämäntapaani, oli tosi tärkeää asettaa itselleen tavoitteita, haaveita ja tavoitehousuja. Kaikkihan tietää ne jotkut housut vaatekaapissa, jotka odottaa sitä päivää, jolloin ne taas mahtuu jalkaan. Mullakin oli sellaiset, mutta ne on mahtuneet jalkaan jo 6kk sitten. Sitten keksin, etten voi hankkia tai laittaa jalkaan merkkitreenihousuja, ennen kuin olen "ansainnut" ne. Okei, tuo saattaa kuulostaa hassulta, mutta minusta niitä betterin pöksyjä ei kannata maksaa isolla rahalla ja kiskoa jalkaan, jos jalat näyttää enemmän makkaroilta kuin treenatuilta, kun ne pöksyt on suunniteltu kumminkin niiden treenattujen muotojen mukaan sopiviksi. (Selvyydeksi sanottakoon, ettei mua muiden pöksyt tai jalkojen muodot niin häiritse, mutta oman motivaation luomiseksi otin tämän omaksi tavoitteekseni - oma kehitys, treeni ja ulkonäkö on mulle huomionarvoinen asia, muiden ulkonäkö, treenaaminen tai elämäntapa ei mun mielestä kuulu mulle tai ole mun arvosteltavissa.)

Nyt tavoitteenani on olla siinä kunnossa, että voin joskus vielä laittaa päälleni ne betterin tiukat shortsit ja niihin sopivat urheiluliivit tai mitkä ne nyt on, lyhyt toppi joka sopii niihin shortseihin. :)


(En kyllä ollenkaan tiedä, missä niitä kehtaisi pitää, kun ei salille tai rannallekkaan ne päällä oikein voi mennä. Voihan ne ostaa kaappiin ja pistää päälle aina kun ottaa itsestään niitä fitness-selfieitä??) Ja kun kinkkuihin ja kankkuihin on saanut oikein paljon lihaa päälle (ei läskiä, vaan LIHAA) niin voi hankkia ne betterin camo-pökät! Mielikuva niistä on kuitenkin semmoinen "ne on ne truu-bodarin pöksyt, ei mitkään wannabe- pökät". Mielikuvathan ei vastaa missään nimessä todellisuutta, joten mun juttuja ei kannata ottaa ihan kauhean vakavasti. Nää nyt on vaan sellaisia, jotka auttaa mua pitämään motivaatiota yllä. Esimerkkeinä oli Better Bodiessin vaatteet, koska uskoisin, että ne on kaikille ne tutuimmat versiot treenivaatteista, ainakin meilläpäin! :) Kaikillahan on omat tavoitteensa, haaveensa ja mielikuvansa mitä hellii ja vaalii, kunnes ne saavuttaa. Tai ainakin periaatteessa saavuttaa. (En usko ostavani noita shortseja ja toppia koskaan, mutta jos peilistä katsoo joku päivä sellainen tyyppi, joka voisi PERIAATTEESSA laittaa ne päällensä, olen onnistunut saavuttamaan tuon tavoitteen!) Olisi hauska kuulla muidenkin tavoitteita, niitä hassujakin! Mä oon ainakin avannut pelin heittämällä ne hassuimpani, salaisimmatkin haaveeni kehiin, joten olis hauskaa jos joku muukin uskaltautuisi kertomaan omansa! ;)